Reittisuunnitelma vai faili pilvessä?
Uskon, että jokaisessa yrityksessä on jollain tapaa selvillä missio tai liiketoiminta-ajatus. Syy miksi yritys on olemassa. Pienimmissä yrityksissä missio voi olla vain omistajan ajatuksissa, useimmissa se kuitenkin on kirjattu johonkin. Useimmissa yrityksissä myös tehdään strategia – kuten missio, niin pienimmissä yrityksissä sekin toki voi olla vain omistajan ajatuksissa, josta se kumpuaa päivittäiseen tekemiseen.
Miten yrityksen tai yhteisön tekemisessä näkyvät nämä kovasti toistetut termit missio, visio, strategia, arvot? Parhaimmillaanhan kaikki nämä asiat rakentuvat omistajan tahtotilan päälle ja ovat ikään kuin kartta ja reittisuunnitelma. Kun mietit omaa työpaikkaasi, näetkö näitä asioita arjen työssä? Onko niin, että tarkistat strategiasta onko tarjolla oleva työ sopiva juuri meille? Onko niin, että miettiessäsi viestintää, siinä näkyvät yrityksen arvot? Onko niin, että henkilöstökysymyksissä näkyvät sekä arvot että visio? Onko niin, että hallitustyön ohjenuorana on yrityksen strategian noudattaminen? Jos voit rehellisesti vastata kysymyksiin kyllä, olet poikkeuksellisen hyvässä tilanteessa.
Sekä kokemukseni, että erilaisten julkaisujen mukaan yritysten tai yhteisöjen arjen työssä ei useinkaan näy koko toiminnan ydin. Meillä on kyllä paljon – ja hyvinkin – tehtyjä strategioita, ja johto on kovasti miettinyt visiota, tavoitteita mutta samanaikaisesti tämä työ ei näy juuri millään tavalla työntekijöiden arjessa.
Tähän on monia syitä. Ensinnäkin voi olla, että strategiaa luotaessa ei omistajan tahtotila ole ollut selkeä. On saatettu keskittyä asioihin, joista omistaja on matkan varrella eri mieltä ja se aiheuttaa toimintaan usein hämmennystä. Toisekseen, ei olla riittävän selvillä yrityksen nykytilasta, sen resursseista ja muista valmiuksista toteuttaa strategiaa. Kolmanneksi, strategiaa ei ole viestitty työntekijöille riittävästi. Neljänneksi se, että strategia jää liian ylätasolle eikä siitä ole johdettu kaikille organisaation tasoille selkeitä tulostavoitteita eikä tehtävä. Viidentenä asiana oikeastaan se kaikkein tärkein: johdon aito sitoutuminen ja sinnikkyys viedä strategiaa arkeen, sietää hankalatkin vaiheet ja tukea työntekijöitä omassa työssään.
Kun muistetaan, että jokaisella yrityksellä ja sen henkilöstöllä arjen täyttävät ne päivittäiset, tärkeät rutiinit, operatiiviset tehtävät, ei strategia voi olla enää mikään ylimääräinen ja irrallinen asia, vaan sen on kytkeydyttävä arjen tekemisiin kiinteästi. Jos strategiasta johdettu tavoite hälyttää punaisella ja arjen pakottavat työt ovat myöhässä, ei ole ihme jos punainen hälytys jatkuu – sehän on vain niitä johdon hömpötyksiä.
Johtaminen on ensisijaisesti ihmisten johtamista. Ihmiset tekevät tuloksen tai hukkaavat sen. Lean-filosofiassa puhutaan paljon hukasta. Huono strategiatyö, hyvän strategian piiloon jääminen, resurssien ymmärtämättömyys, ihmisten turhautuminen ja kuormittuneisuus ovat hukkaa mitä suurimmassa määrin.
On mahdollista ja valitettavan yleistä, että strategia on vain faili toimarin koneella. Strategia voi olla myös aidosti kartta, reittisuunnitelma, väylä ja manuaali. Kun näin on, on tiedossa innostuneita ihmisiä tekemässä ja oppimassa, tekemässä menestyvää yritystä.
Kristiina
#strategia #okr #johtaminen