Kauppakamarin HHJ-julkaisusta on luettavissa näin: ”Tutkimusten mukaan 60-70 % yritysten strategioista ja muista keskeisistä suunnitelmista ei toteudu. Keskeiset syyt strategian toteutumattomuudelle ovat strategiaprosessi, strategia itse sekä tapa, jolla yrityksen johtamisjärjestelmää hyödynnetään – tai ei hyödynnetä – strategian toteuttamisessa.”
60-70% on kyllä hurja luku! Näin Lean-ihmisen näkökulmasta hukan määrä on kerrassaan valtava. Ajatelkaas kuinka paljon työtä strategioiden eteen tehdään – ja lopulta vain 30-40% niistä saadaan edes jollain tavalla maaliin. Huikea määrä turhaa ja turhauttavaa työtä!
Strategia on ensinnäkin ihan turhan vaikea sana. Joka ikinen kerta kun sen kirjoitan, ovat kirjaimet ensin väärässä järjestyksessä. Kokeilinkin käyttää sanaa matkaopas ja se luontuu jotenkin aika mukavasti sekä omaan suuhun että kuvaa sisältöä.
No, lähdetäänpäs luomaan matkaopasta: usein taitaa olla enemmän kyse toiveiden tynnyristä eikä niinkään mahdollisuuksien rajoissa olevasta tavoitteesta. Otetaan esimerkki ihan konkreettisesta matkasta.
Tavoitteeni on matkustaa ja kiivetä Himalajalle – on selvää että halutessani sinne oikeasti, alkaa välittömästi kova työ monien asioiden selvittämiseksi. Ovatko resurssit kunnossa? Onko minulla varaa? Onko minulla kuntoa? Mitä perhe sanoo?
Todetessani että sekä varaa että kuntoa puuttuu merkittävästi, on ryhdyttävä toimeen. Pelkkä päätös matkan määränpäästä ei riitä.
Asetan tavoitteen kolmen vuoden päähän. Silloin matkustan ja kiipeän tuolle hienolle vuorelle.
Mitä se tarkoittaa matkaoppaan tekemisessä?
Ensimmäiseksi minun on todellakin keskusteltava perheen kanssa. Enhän toki halua tällä matkalla rikkoa hyvää perheyhteyttä.
Sitten tutkin mitä tuollainen reissu voisi maksaa ja katson, mikä on oma varallisuuteni. Selvä. Tarkoittaa siis sitä, että minulla on kahden vuoden päästä oltava 7000 euroa käytössäni tähän asiaan. Kun sellaista summaa ei ole, on laadittava suunnitelma millä sen saan aikaan.
Entäpä kunto? Kiipeämiseen tarvitaan kuntoa. Käyn kuntotestissä ja huomaan että ei näillä lihaksilla ja hapenottokyvyillä nousta Himalajalle. Painoakin on ihan liikaa.
Siispä laatimaan suunnitelmaa millaisin stepein ja ajoituksin voin todeta kehittyväni haluamaani suuntaan
Vuoren juurella lopulta vielä varmistan, että kaikki tarvittava on mukana:
Onko repussa kehoa ja mieltä varten kaikki: ravintoa, vaatteita, yösuoja ja laastari
Mistä tiedän, miten matka etenee? Kartta, kompassi ja kello.
Miten kerron perheelle, miten kiipeäminen etenee? Perhe voi seurata etenemistä Google Mapsistä.
Näin! Sitten kiipeämään!
Kristiina